<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mitähän mahtaa ton pikkutytön mieles liikkuu ton kuvanoton aikaan.
Tosin kuva on koton otettu ja äiti ja täti siin lähel ja veli onko nukke.
Mut miks se ei herää? Nukkuu vaan ja miks kaikki itkee?     

Pian tän kuvan oton jäkeen lähetettiin taas lapsia ruotsiin
"hedelmiä syömään" tyttö vietiin kans.
Tuskin oli viel edes ymmärtänyt mihi pikkuveli meni, ja miks äiti vaan itki,, ku jo ympäril oli vaan vierait ihmissii.

Kaikki kyl oli ystävällisiä ja syliinki otti,mut..

ei näkynyt äitii ei isää eikä isoveljeekä.
Isoveli tuli kyl samaan laivaan, mut sit sitäkää ei enää näkynyt missään.Lapsii oli paljon, moni itki,mut moni oli niin hämmentyt,niinku tyttöki,ettei uskaltanut.

Ei  tyttö ymmärtäny et mikä se semmonen ruotsi oli ja miks äiti ei ollu mukana ja oliha kokotona ollu ruokaa
ja vitamiinei, mitä ne sit lienee.
Kaikki vaan puhu koko ajan, että nyt saa lapset ruokaa ja vitamiinei.
Appelssiininki tyttö tunsi oli syönnykki, muttei nyt maistunu.Siel oltiin kauan, ja lopulta kai uni voitti.
Seuraavaks tyttö muistaa ku tultiin johonki isoon taloon.
Valtavan isoon,josko äiti olis tullu tänne..ei ollu..eikä muitakaan tuttuja ja taas uudet ystävälliset tädit.
Jotkut lähti autois jonnekin muual, mut tyttö ja moni muu jäi siihe isoon taloon.
Se oli kuulemma lastenkoti ja siel oli orpoi. Taas vieraita sanoja, mikä oli lastenkoti ja mitä on orvot. Ja ihan oudosti ne täditkin jutteli.
Mut sen vuoden aikan ko tyttö siel vietti, hän joutus useast selittämään et hänel ...ON äiti!
 "täti eiks mul oleki äiti?" Joskus ne tädit sano et on, joskus ne ei tienny. Sit tyttö sairastu tuhkarokkoon ja sen 
 jälkitautina korvatulehdukseen,niin äiti rupes vaatimaan tyttöä kotiin.Luotti suomen lääkäreihin enemmän.
Voi sitä riemunpäivää niille lapsille joil kerrottiin et nyt he pääsee kotiin.
Vaikkei sitä oikein uskaltanu uskoa, jos siel ei olekaa äiti,
vaan taas joku ystävällinen täti. Vuosi on pitkä aika kolmevuotiaalle,"mitä jos äiti ei enää tunnekaan mua?
 jos se on ottanu uuden tytön"
Tultiin viimein satamaan. Joku kaunis hymyilevä ja itkevä ja naurava, hiukan tutuntuntuinen täti otti syliin ja rutisti.
Antoi sellofaanipaperiin käärityn pienen pääsiäiskorin, mis oli karamellei, ja taas rutisti ja suukottiki.
Mentiin sellaiseen isoon keltaiseen raitiovaunuun,(sano täti)ja otti syliin istumaan. Sen matkan aikana
tyttö pikkuhiljaa alko uskomaan et siin oli äiti, ko muit lapsii eikä tätei näkyny missään,
oli vaa tämä joka rutisti ja nauroi.
Mut varmuuden vuoks "täti, oletko sinä ihan varmasti minun äitini?" piti kysyä. No olihan se.