364547.jpg

Kui must tänää tuntuu ku en olis oikkeen tyytyväinen itteeni...o joteski kohko olo, mitä se sit lieneki. Ihanko ois krapula, niin tai eihä se voi olla ko viimeks siel laival jotta oti,sillo keskviikkon. 
 Kyl mä eilen illall kovast meinasi ottaa ko mä toin sitä ihana vanha tallinna sielt laivalt. Mutku mä ostin sen unilääkkeeks,sit ko taas iskee se uneton kaus, 
nyt mä menin ihan normaalis,siin kahde aikoihi nukkuu ja sain heti unenki, 
nii et ei se sit sitäkää oo.
Tost mä muistinki,kuulin eilen ko oltiin pelaamas, kiva vitsin,"joku silla all asustel alkoholisti men yömajaan ja hänt siel ruokittii ja juomaaki tuotii. 
Mies maisteli siit lasis ja ihastel, jot ompa hyvää juomaa, en oo ikin näin 
 hyvää maistel mitä tää on? no se on vaan vettä, hänel sanottiin."

Oisko se sit sitä ko mä oon pari iltaa vaa maat rotkotel tos telku ääres tekemät mittää, siis käsitöit. Ku mä sain se huivi valmiiks, mä jotenki lopahdin.
Niin tai kyl mä kudoin Novitan Foxi-langast, sellasest karvasest, mul kaulurin. 
Se ol siel vyötteen sisäpualel, se ohje. Mut siit tul  niin pönkkä haarniska et   mä oon sen jo purkan. Emmä ehtin siit kuvaaka otta ko se jo oll kerän taas.
Mä olinko kilpikonna se kaulas, äkki vaa keräl.Tommone epäonnistunu työ voi kans vähä masentaa. Tai laukast vieterin niin sanookseni  ja nyt sitä täytyy taas
kiristel ennen ku voi jatkaa. Mut sit mä keksin, teen siit pönkäst langast mul 
pönkät säärystimet, eli nilkasuojat, ne ku ain pakka palelemaan, noi nilkat.
Ni et ei se sit sitäkää kai oo.
Jaa nii, voiha se sit olla se mikä se melkke ain on, vatsa,se ku on tommonen laktoositolerannsinen,mikä lie.
Ain se jostaa päin pullistelee          murisee ja marisee.  Seki vie vähä tommosii toiminta halui.
Sanotaaha sitä et armeijakin marssi vatsallaan. Mitähä ne sil oikke tarkottaa?
Kyl mä tiän et ne sitä ruokaa. Ja nois toiminta leffoiski ne miehet, millo missäki viidakos ja  ruohikos mahallaan väijyy.
Me ku kesäsin autoillaan ton keskisuomeen, mun miehe koti paikal, ni siel tulee usein vastaan näit armeijan autoi ja pansar vaunui. Mut emmä siel..
Milt se mahtas näyttää, kosielt tulis vastaan armeija joka ryömis           marssien vatsallaan,  ko ne viidakko miehet.
Koko toine kaist olis täyn mahallaan kiemurtelevii poikkii...kivärit seläs...ja joku huutas vasen, oikkee, vasenn, oikkee...kiehtova ajatus.

Toi ajatus piristi mua niin paljo, et nyt mä meen neuloo ne kallosukat loppuu, puuttuu enää kärki. Mä näin eile tos kaupas tutu rouvan joka pyys mun kutomaa sil kahdet sukat. Semmoset haitarivartiset. Nii ja likka soit ,et siel tarvittas yksiin polvisukkiin terät. Hyvä ku ei varsii, mäku oon aikonu et en enää polvisukki tee, mä en niit kavennuksii ja levennyksii niis varsis hallitse, ko ei oo ohjei.

 "Sen, mitä meidän täytyy oppia tekemään,
sen me opimme tekemällä." - Aristoteles       niinpä niin...