Pientä hiljais eloo..
Nyt ku Lupsuski on löydetty tuolt suurmiehe vierest lukuharjoituksist, vois palat taas arkeen. Meil on ollu vähä semmone pysähtyny aika, ei oikke mittää ol tapahtun. Oottelen täs, hurjasti jalkaa jumpaten, et pääsis vähä lenkil. Se pahus, siis jalka, on ain vaa arka ja turvoksis. Mut ei hätää, kuuluu kuulemma asiaan. Kärsivällisyyttä vaa. Huiviki kenkkuilee, mut koht on valmis. Jos Lupsus nyt viel tänkuun ja vähä yli tääl viihtyy, ni se pääsee kyl retkil. Oon aika monee paikkaa menos. Ilmeisesti ihan oikeit lampait mennää kattomaa.
Taina ol tämmöne haaste: Äiti/isä sanoo: tös mun kortti, tää on vaa virtuaaline, mut teen oikeenki.
Mun äiti sanos ain et: "ku sinne meet ni vie mennessäs, ku siel tuut ni tuo tullessas" elikkä kammarin ja keittiön välii ko kulk, siirtys tavarat omil paikoilles helposti. Toi toine on tommene kokeilu, kuvankäsittelyl.
No noi nyt oli noit virtuaalikorttei, mut tätänykyy en muut teekkää ko näit ´hih..On tehny nii pal näit geichoi, jot laitan vaa kolme tänne. Muit voi käyd kurkkimas "sivuil"
Tää eka on varat. Sit viel lentävii lehmii:
Tää Åbo on varat
Kommentit