IMM014-1.JPG Kuva on Norjasta, patsaspuistosta, (en tähähätään muist puiston nimee.)

Katsoin äsken nauhalta kotimaisen leffan äideistä parhain..olen vältellyt sitä ja oliski ollu parempi etten olis kattonu nytkään. Jotenki arvasin et se tuo  eimukavia muistikuvia. Vaikka olinkin sotalapsena  niin pienenä enkä ollu perheessä,  (kateg.runoja ja tarinoita)oli siinä lähtötunnelmassa jotain tutunomaista, joka oli jäänny mul alitajuntaa. En olis halunnu välttämättä sitä kokea, enää. Hyvin oli tuotu esille se lasten hämminki, miks äiti jättää eikä tuu mukaan. Ei sodasta lapset ymmärtäny ku aikuisten pelon. Vaik tää leffa oli ulkomailla saanut monia palkintoja, mulle se jäi jotenki kesken. (Ihanko olisin nukahtanu välil.) Mis se Eero sit aikuisiäs oli, miksei menny käymään siel Skoones? mut ehkä täs oliki tarkotus tuoda esil se molempien äitien hylkääminen, niin ettei pieni poika enää uskonu kumpaakaan. äideistä parhain, siis kumpi? vaiko molemmat, yritti olla... ei uponnu mul. Tuli vähä semmonen "haavojenaukirepimis" tunnelma. Enkä usko olevani ainoo....

 

 

665056.jpg

Vedä vaa, kyl sä jaksat....

Sunnuntain 17.6 klo 17.00: Taikauskoa tai ei.

Tänään mennään illal laival. Ei siin mitään uutta, mut en oikein pysty keskittymää oon vähän kaaottises mielentilas, Vaik mua ei yleens saa helpos raiteiltaan. Ensteks se eilinen elokuva ja sen tuomat muistot. Huomasin ekakerran et muistan enemmän ko olen halun. Sit tänä aamun lens lintu keittiön ikkunaan..pesin sen eilen, mut,... mullon kauhee kammo toho asiaan, se on kolme kertaa pitän paikkans, siis et pikkulintu tuo suruviestin lentäessään ikkunaan. Ei aut, olen hokenut hokemast päästyä et ain kevääl ne lentää ja poikaset varsinki, ym.ym. Sit heti perää tul ystävält ketjuviesti kännykkään et lähetä tää viesti kymmenel....jos et lähet saat suruviestin neljä viiko pääst!!! mä oon sanon kaikil etten koskaan jatka tommost, sitä paitsi noi ketjukirjeet jos uhkaillaan jollaa on kielletty. Joku herkkä vois saad "hätslaaki" tommosest. Mun tervejärki ja taikausko taistelee keskenää ja sit kyl muistin et pikkulintu se kuuluu ol ja tää ol rastas, eihä se oo pikkulintu, eihä. mun täti täyttää tänä vuon 90 ja sit tietyst on ainaine pelko ja huol tytöst ja sen lapsist, ne ku o niin kaukan..ja kaik tietyst rakkait..Syyn o osittain nää tapahtuneet jutut: oltiin miehe isän hautajaisiin valmistautumas tuol keskisuomes, maal. Se ol lauantaiaamu ja varpune lens ikkunaa. Sit ko olin jo koton ni keskiviikkon lens joku lintu kerrostalos mein ikkunaa,. ja saman päivän tul soitto et mun veli oli kuol, oli jo lauantaiaamul, mut vast löytys. yksi ko asus. Sit olin kirpputoril myymäs ja sin tuulikaappiin lens lintu ja puski ikkunaan. Olin toisen siin pöytärivis ja tietyst taas pelästyin, siel huonees olijoilha se viestin tuo. Seuraavan päivän mun vierusmyyjä ei tullu lainkaan myymään,, ol häne isoäitins kuol. Tätä se taikausko teettää. No, emmää ny haluu kenenkää päivää näil jutuil pilat, enkä omaanikaa, antaa lintuin lentää. Hyvä ko niit on. Jos kaikkee uskoo ni kait sitä omaa varjoonsaki sit pelästys. Oon yrittän pakat, eli kerät mukkaa mitä siel laival tarvii, herätyskelloha se ain pakkaa unohtuu..Noist vaatteis vaa o ikuine riesa "mitä tänään pääl laitettaisii??" Kaap o täyn rätei ja lumpui, mut..oma syy, jos ei pääl mahru, ite oon läskini hankkin.. :)

a Image6.jpg