Tällä kertaa oikein musiikin kans ja upeen. Kaupas oli soittamas iso orkesteri. Harmi et se kamera, joka mul ain on mukan, kulki sil hetkel miehe mukan ja hää ei tul kuuntellee sitä"kirkkomusaa" niinko hä sanos. Hä seisoskel jonku tutun kans jossain.

Kävin pitkäst aikaa kirpparil. Löysin hienon kirjan, vanhan.

462852.jpgMeinasin sitä siihe degoon,vai mikä se o, ko niit sivui tuunataa. Kokeilin lähteeksiit  sivui irti sillai et pysyy viel koos. Yks rouva kattel ko mä revi sitä kirjaa ja kattelen ja kääntelen sitä."Eiks teksti mielytä vai" hä kysys. Rupesin nauraa ja selitin et otan tän joka tapaukses, kansien takia. Mut jos tää muuteki käy,ei mun tartte uut hakkee. "Nii ja kaikkii reppii" totes hän. Kyl siit läht sivui nätist ja ol langoil sidottu, ei liimat. Oikeestas olin hakemas vanhaa kuvaraamattuu, niit joskus löytää, mul o kerrottu. En löytän sellast, aika lähel pääsin, ko löysin vanhan, tosi vanhan ruottin kielisen kirjan.

462851.jpgSiin ol vuosluku 1820! Se kerto Martin Lutherist. Otin sen ihan tekstin takia, se oli semmost ko vanhas raamatus on. Teksti löytys mut kuvii siin ei ol. Niist sivuist saa hienoi taustoi atc-korteihi! Ku vetää vähä lakka tai muut kimallet pääl. Mut enneku kukkaa älähtää,ni kerron et se ol tosi risane, se kirja, sivut melkkes lahos ko koski. Tuskin se muuten siel olis ollukkaa.Kaks euroo se makso.

Nyt mul o sata atc-korttii tehtyn. Päätin ensin et teen kakskymment, sit viis,,,no sata, sit lopetan. No, kosk tos nyt on noit kuvii jo leikkattun ja pohjiiki...jos viel muutaman..Mut eile illal tei nää Maze-bookit

468462.jpg Tein toise likal, meinasin ylläriks,mutku se kuitenki käy tääl kurkkimas, olkoon. Annan sit muute vaan.

468464.jpg     468467.jpg

En viel tied laitanko sin ite kuvii vaa annanko tyhjän. Näihi sopis noi atc kortit kanteen. Ton toise täytän mun äitin kuvil, ne o niin kauniit ja paan ton atc:n kanteen. Sen voi ommel, kannet on kangasta ja niis on pehmukset sisäl. Tom kankaan ostin joskus huutonetist. Se ol aika pien, mut tähä sopiva.

"Siunattu se, joka ei päivällä ehdi
eikä yöllä jaksa murehtia"