380757.jpgTäs on taas kuva joka tuo muistoja mieleen  äitil oli valokuvaamo pienessä kirkonkylässä. Olin usein siel tiskin takan, ko äiti otti valokuvaa asiakkaast studio puolel.Ei sillo ollu yhtään epätavalllista että alaikäissii oli myyjänä, muissakaan liikkeis.( no toi poika olis sentään vähän liiaan nuor, ) Solttupoikii ku tuli kuvaan useampia kerrallaan, niin jonkun täytyi olla tiskintakan nimii ylös kirjaamas.Voi miten komeita solttuja siel kävi, ja miten nuoren tytön sydän pamppaili ja posket hehku ko sai kysel poikien nimii.Toi pahkakuppi tos takan tiskil,(poika o mun veljen) oli näyte -kuvia varten, siitä näytettiin mallei ko asiakkaat valitsi kuvilleen kokoa.Se kulkeutui sit myöhemmin meille kotiin(missähän nyt lienee) meilläkin siinä kuvia säilytettiin..ja kenkälaatikossa. Taitaa yleinenkin tapa olla,säilytel kuvia kenkälaatikos,ko mä yritin netti-blogia nimetä ja olisin laittan "kenkälaatikko,"mut se oli varattu jo aika monel väännöksel.Tält samalt ajalt muistan, ko usei aamul herätessäin  äiti  sekottel isoo noin 15-20-litran punast emali kattilaa hellal,(nukuin keittiös)ja huonees leijaili pistävä kemikalien haju. Siin tehtiin niit valokuvalitkui, eli kehitettä. Apteekist ostetiin eri kemikalei ja ne sekotettin kuumas vedes. Ei kukaan tainnu ajatel olik ne myrkyllisii. Mut ei kai sit, ko äitiki eli terveen kaheksankymppiseks. Nykyää ne litkut voi ostaa valmiiks sekoitettuna pullois. Laimennetaan vaan sopivaks, ja pullo kyles o pääkallon kuva! Yhelt mun tuntemalt vanhalt valokuvaajalt, ko se kuol, löydettii keuhkois tupakan tervaa ja värikehitet! Värikehitteen kans ei sihe aikaa viel oltu tekemisis. Se on viel pahempaa myrkkyy. Koneethan senkin työn nykyään tekee, vaik kyl ne "litkut" silti haisee. Mä en koskaan töis olles voinu käyttää hajuvesii, kotonakaa, ne ku rupes ihos haisee iha "kissapissalt". Loma jälkee ain huomas, mite paljo ne aineet todel haisee.

IMG_5700-1.JPG
Lisään tähä kuvan niist filmirullis, ku sattu löytyy. Vanhemmis oli puusta toi runko ja päät metallii. Nää on muovii.