"joulu on satua
joulu on taikaa
joulu on pienten ihmeiden aikaa"

Kerron teille lievästi selkäpiitäkarmivan tapahtuman..

Käärin täs menneen iltan lasten joululahjoja pakettiin.
Mul ol yks lahja tyttärel, mikä toi mul muistoi mielee. .
Muistelin kun hän oli pieni, vauva viel ja olin ostanut lahjan, joka oli hänen ensimmäisiään .
Tämä, nyt paketoimani toi sen mieleen.
Mietin miten mutkatonta silloin oli rakastaa lastaan ja miten vaikeaksi mailma ja kasvaminen sen tekee.
 Mailma vie lapset pois ja omiin kiireihiinsä.
 Toisiin kaupunkeihin, matkojen päähän, eikä siellä aina muisteta äitiä, jaksetakaan,                                     kun työ ja kiire vie mehut.  "Omaa elämääkin" pitäisi ehtiä elämään..
eikä siihen aina kuulu vanhemmistaan kyseleminen.
"Mitä noiki tos paappoo ja kaikkee kyselee. Pyydän sit , ko tarviin apua" jne.
 Ei ole omanikaan niin usein soitellut, saatika käynnyt, ku olisin halunnut.
 Vaikka kiireet ne on kummallakin ja arki niin nopeaan menee.

 Näitä siinä muistelin ja ehkä pari kyyneltäki tipahti joulupaperin päälle.
Mies käveli siitä ohi ja:  "mitä nyt?"  Ei mitään , sanoin,
"mutta harvoinpa olen kyynelin joululahjoja paketoinnut, vastasin...ja silloin puhelin soi....
Se oli jossain keittiössä ja vaan soi. Katsoin kuka : Tytär....kas kun osas oikeaan hetkeen.....halloo......halloo..??
hei..kuuluuko??..kuului vaan rahinaa ja kuin askelia....
puhelin varmaan on vahingos menny pääl, laukus.  Kuului tyttären rykäisy,
 juu..kävelee se jossain kadulla.
Suljin puhelimen ja laitoin viestin jot, " soitit?.."                                                                                              "Sori, puhelin soitti itekseen. Kiitos joulukortista." ... . ...siis..??


....kyllä mun iha hiukan nous karvat käsvarsis...


Aika on yksi sen siskoksista
pitää kirjaa se unelmista
se kirkastaa muistot, voitelee haavat
kaikki sen taian tuntea saavat