415335.jpg

Saanko esitel,Siska, mun toine koir. Hää ol kans varsinainen persoona. Mullon käyn hyvä tuuri, ko kaik kolm koiraa ko mul on ol, oli kaik mailma ihanempi ja viisaampii koirii!  Tää o musta, pitkäkarvane mäyräkoir, Texa,latinaks,semmone"kaapinal kasvanu" niin jotkut mul sanos,ennenko koira kietos ne etutassuns pikkuvarpaa ympäril ja he ol myyty. Tää o värikuva, niiku huomaatte. Mitä turhaa ottaa mustast koirast, valkosel hangel mittää muut. Siin o kaks värii. Täst mul on kans paljo kivoi muistoi,mut kerron ny tän yhen. Ostin kerran koiral munuaise, ko lääkär sano et hää vois alkaa paremmin syömää,ko sekottas ruua joukko. Mul ol se kämmenel ja kumartusi alas: kato mitä mami toi sul kaupast, SLURPSS.......UNGL. munuaine ol pois! Se ryökäl nappas sen mun kädest, nielas ja..silläsiisti. No sit sitä käveltiin ja käveltiin jot ähky saatais pois.  Voi noita koiria...voi....iha tul tippa silmää