Ne tulee tänne ain kahdeskymmenes toukokuuta. Nyt on sitten kesä! Mul ei ol viel kuvaa niist, näin kyl, mut on noi vokitki kauniit, eikö totta?

Muistu mieleen yks hauska tapahtuma, pääsiäisestä, vaik se jo onki takana. Mun äiti tuli kerran, aikaa sitte, pääsiäiseks meil. Hä toi tuliaisiks kaks tipua, ihan oikeita,eläviä. No olihan ne sulosia. Hyppi ja piipitti ilosesti laatikos...ja kasvo. Kukaan ei ollu ajatel et mitä niil sit pääsiäise jälkkeen tehtäs? Laatikko kävi ahtaaks ja isompaan laitettiin karvahattu pesäks ja kepit piti laittaa laatikon kulmiin ja pitsiverho pääl, katoks. Nekun alko hyppii siel kopas ja hyppäs joskun sielt lattialki. Sit ne piti kauheet piipityst ain aamuöisin. Laitettiin ne vessan puolel, ko haluttiin nukkuu. Seuraavan päivän koko talo ties et jossaa on tipula! En huoman lainkaa et siin talos kaik äänet kuulus parhaiten just kylppärin kaut. Ne sit vaa kasvo, enkä keksiny mitä niil olisin tehny. Niist tuli ihan kanan näkösii, mut en tied olik ne kanoi vai kukoi! Siin lähel oli kauppa mis ain käytiin ja siel ko jutteli, nii se kauppias sano et hän voi vied ne maal. Hyvä niin, jos ne olis ollu kanoi, mist mä niil orre olsin saan! Ja viel pahemp, jos ne oilis ol kukkoi...eime oltas koskaa saatu aamul nukkuu!!

Täl tarinal on kyl vähä ikävä loppu..älä lue jos..    siel maal oli paljo kulkukissoi, ja niitte tipujen sukupuol jäi varmistamat.. Tämmöst ne valokuvat kertoo