Tää on tänvuoden luontokuva (kuis sattuiki mun karhu teemaan). Siin on kuvaaja pystyttän kopin ja laittan haaskan karhuu varte. Sit siihe on tul yöl kolme sutta , alkovat ajaa sitä karhuu pois. Nälkä tietyst kaikil. Välil sit karhu taas jahtas susii...Vahingos tullu, onnistunu kuva.

Tuntuu oudolt ajatel et noit iha oikeest Suome mettis viel on. Harmi vaa et reviirien rajat lähentyy, siis petojen ja ihmisten. Sitäku ihmiset tarvii lisää tilaa, ni sitä sit haetaa mettist, mis pedot oli ensiks. Toisaalta taas, petojen elin olot huononee, ja ne joutuu hakee ruokansa yhä lähempää asutusta, mist sitä löytyyki. Viitaten näihi "city-karhuihi," mitä tääl Turun lähiseudulki on näkyn viime aikoin. Jos mä siel Hossan erämettis olisin tavan karhun, ni se olisin minä, joka siel olin tunkeilija. Tääl "kotipihoil" se sit tietyst olis päin vastoin. Jokainen tietyst puolustaa omaa reviiriään, kotiaan ja pentui. Ase ei silti oo mikään ratkaisu, paras olis ku sais muul konstil tunkeilijan menee omil mailleen.

Siit mä kuitenki oon varma, et jos mä olisin siel Hossan autiotuvas (mihi ihastusin,) yksin, ja pihal olis karhu tai siel näkyis joku ihminen, ni iha varmast pelkäisin sitä ihmist enempi. Karhu kans mun ei tartis ko pyssyy pois ja ootel. Mut sitä ihmist mun pitäs miettii, jot mitä se tekköö.    No nää ny on vaa mun mielpiteit, ei niihi kauhiast tart kantaa  ottaa :)