Edit   18.4 pari valokuvaa

       353324.jpg     

                  Entisajan mopo-jengi

Meil tääl asuin alueella oli viime kesänä ongelma nuoriso porukast joka päristeli mopoja talon edes.
Ajoivat kilpaa pitäen kaameet metelii ja bensa kärys. Kuukauden päivät ne siin melus . Sit naapuritalossakin hermostuttiin ja siin kävi poliisi ja kait ne johoki sopimukseen pääs ko ei heit sit enää näkynyt. Tää pyöräjengi on kai kans aikanans melunnu ja häirinny jotakuta,aina nuoriso niin on tehnyt ainaki jonku mielest.
On se vaan kumma miten jotkut jo lapsena tietää mikä heist tulee isona. Niin ku toi lastenvaunujen kans oleva 12v.tyttö. Hänel on nyt neljä last ja kymmenen lastenlast..(ei ainakaa montaa jää vail.)Siit lähtien ku hän -79 sai esimmäisen oman, on hänel ollu vauva sylis.Nyt kuuskymppisenä on lapsenlaps. En nyt oo ihan varma mut muistelen kuulleeni et ton pojan, joka istuu hevosen seläs, tyttärel olis hevonen, tai ainaski hän käy ratsastamas. Sit, mää olen tän kuvan ottanu, mun eka kameral 11vuotiaan. Ja mitä muut mä oon tehny..ain kamera kaulas, jo melkke viiskyt vuat ja viel ammattiki. Mun äitil oli siskojens kans valokuvausliike, pienes kirkonkyläs. Muistan ku muut leikki pihal kuurust ja mä istuin äitin kans pimiös. Se on pien koppi mis on ihan pimeetä, ainaki ensteks ku sinne tulee, ei nää mittää. Mut sit ku silmä tottuu ja ruppee jottain näkemään, huomaa et siel on  pien ja melkein musta valo.Pikkuhiljaa sit näkee enemmän  ja pian siin valos pystyy jo vaik lukemaa. Siel kehitettiin filmirullii. Jos siihe filmiin olis päässy valkost valoo,olis kaik kuvat menny pilal. Se filmi on sellast valoherkkää materiaalii ja siihe muodostuu se valokuva "erivahvusest" valost. Nykyään filmit kehittää kone ja piimees tietyst kans.

     354402.jpg   Filmi,eli negatiivi.  Sitku tehtiin niit  valokuvia, ni siel oli sit enemmän valoo, mut punast kans ja kyl siiheki piti silmä vähäaikaa tottuu.. Se valokuvan teko kaikkineen on äärettömän mielenkiintoista hommaa,mut sen ajan filminkehitys oli kyl ihan omaa luokkaansa. Silloin alkuun oli vaan rullafilmei. Kinofilmei ei oltu vissiin edes keksitty,ainakaan ne ei ollu tavallisia.

511001.jpg

511005.jpg

Se rullafilmi oli noin 7cm levee ja alle metrin pitunen, ja se oli kääritty samankokosen paperin kans tiukalle rullalle, muovisen tai metallisen puolan ympärille. Se avattiin pimees ja sitä alettiin rullaamaan käsin laakeassa astiassa mis oli nestettä,  mitä sanotaan kehitteeksi.(kai siks,ku se "kehittää" /tekee,sen kuvan siihen filmiin näkyvään muotoon) Sit piti laskee tasasesti sataan, rullaten sitä filmiä päästä päähän niin et se pysy kokoajan nesteen alla. Joskus sekosin laskuis, mutten uskaltanu sanoo, vaan jakoin siit mist muistin, Ei siin voinnu puhella , ku keskittyy vaan. Ei ne vissiin kovin helpol pilal menny vaik laskuis sekoski, kotten muista niit paljoo pilanneeni. Joskus joku serkuist avas sen kopin oven ku mä kehitin  filmii ja sin pääs valkos valoo, sillo se tietyst meni pilal,osalt filmii.  Sit ku oli laskuis päässy sataan se laitettiin kiinnite-nimiseen aineeseen. Se aine sit "kiinnitti" se kuvan, eli pysäytti sen mustumisen,ettei ihan mustaks muuttunu koko filmi. Sitku se filmi oli pesty ja se oli kuivunu, siit valmistettiin ne kuvat.  Mä sain ensteks tehdä vain "pinnakkaisia" eli yksyhteen-kokosia, 6 kertaa 6cm  tai 6 kertaa 9cm kokosia kuvia.  Siin laitettiin filmi ja samankokoinen valoherkkä paperi päällekkäin, ne laitettiin laatikkoon lasin päälle, jonka alla oli lamppu. kansi kiinni ja valoa annettin sen filmin läpi, paperiin, määrätty määrä,(sekuntteja vaihtelevasti) . Koska filmi on negatiivinen ja paperi positiivinen tuli siitä kuva.Sitä laatikkoa kutsuttiin kopiokoneeks. Myöhemmin mä opin käyttää suurennuskonetta ja sain tehdä isompii kuvii. Niit mä sit teinki yli neljäkymment vuot.  

  
Elämä on suora lähetys, ei uusintoja.