No niin kotona jälleen. Laivareissu oli kymmenen pisteen matka.Porukka jonka mukana olimme, on kertakaikkiaanpiristävän positiivinen. Merikin keinutti jus mukavasti jotta tunsi olevansa laivalla.
Matkustajia vain 800 ja tullessa vielä vähemmän. Ei sillä jotta en pitäis
ihmisistä, mutta on kivempi kun ei ole niin paljon tungosta joka paikassa.
Hissitkin aina vapaat ku tarvi. Heräsin aamulla ydeksän aikaan ja katselin hytin ikkunasta ku laiva lipui läpi ruotsin saariston, aurinkopaistoi ja saaret
oli lumesta valkoisina. Istuin sängyllä ja otin salomoni-ponchon esiin ja
aloin virkata. Mies nukkui eikä mihinkään ollu kiire.Ruokailu oli kello12 eikä mitään tärkeää tekemistä. Siksi sainkin sen poncho viimein valmiiksi (lisäsin kuvan;valmiit työt) Sit mieski heräs katto mua ja sano:"on ko hämähäkki, kutoo verkkoa" mäku inhoon niit otuksii yli kaiken, niin ymmärsin et tarkotti sitä verkko-huivia. Laskin et olen nyt lokakuust, tehny 11 ponchoo ja ennen en meinant saada yhtäkää valmiiks. Mikähä mua on purru.(Tää muuten kuttuilee mul, tää teksti. En saa sitä pysymään paikoillaan, välit on miten sattuu ja kappaleet sikinsokin.)niin... Sit ku tultiin satamaan, tääl oliki yllätys, lunta kaikkialla. Sitä oli tullu yli viistoist senttii. Oli siinä rämpimistä et pääsi taxil. Kivasti tommonen reissu katkasee  viikon, koht on taas "vapaata", siis viikonloppu.

 MEIDÄN TÄRKEIN TEHTÄVÄ TÄÄLLÄ ON PITÄÄ YLLÄ ELÄMÄNHALUA.