Pidän puista, varsinkin männyistä

Ajaessani yhtenä päivänä valok.kerho "Pikselien" tapaamiseen, mietin antamaani valokuvaustehtävää: "Puu."
Pidän puista, siitä miten ne seisovat vuodesta toiseen suorana ja kasvavat  ylöspäin, oksiaan levitellen.
Antaen turvaa ja suojaa, kuka niiden juurelle sattuikin istahtahtamaan. Meillä tässä lähimetsikössä
kasvaa myös mäntyjä. Yhtä käyn joskus halaamassa, salaa.. Sen pinta tuntuu turvalliselta, jotenkin ikuisuudelta.
 En tiedä kuinka vanha puu on, mutta eikös männyt kasva aika hitaasti.
Mietin jotta missähän minäkin olen satavuotiaana ; ) Mullassa, todennäköisesti ;) mutta vähän ennen sitä.
Jossain vanhainkodissa, kaiketi, dementoituneena, lääkittynä istumaan hiljaa tuolissani. ?? No olimitenoli. Toivon vaa jot järki säilyy ja näkö.


Mun täti täyttää pian 93v. ja serkku kertoi tänään:
 "Täti kaatui tänä aamuna niin, ettei tiennyt kaatuneensakaan. Taisi
 kompastua mattoon. Luuli vain menneensä lattialle nukkumaan ja halusi
 tyynyä."


Mul tuli jotenki niin hyvä olo. Ei tietenkään siitä et hän kaatui, ootteks hassui. Vaa siit jot, osaiski suhtautua elämään , nuorenakin noin, kuin lapset.

 Luottavaisesti, jot kaik on hyvin, oletpa sit mis tahansa. Mut eihän elämäs voi...vai voiko?

Täällä on pieni tarina Puusta, omistettu serkulleni